Suru
SuruEilen oli vahvojen tunteiden ilta. Ne ovat niitä iltoja, kun koen tunteitani juuria ja pohjia myöten. Olen huomannut miten lohduttavaa, helpottavaa ja puhdistavaa on tuntea! Tuntea juuri silloin, kun tunne haluaa ulos. Tukahdutetut tunteet sairastuttavat. Joskus tuo kokeminen on ollut pelottavaa, mutta otan ne nykyisin vastaan hyvin hoitavina hetkinä.
Itkin kaipausta, suruani ja koin jotakin ennenkokematonta.
Tunsin, kuinka ystäväni suru laskettiin hetkeksi minun suruni mukaan. Harteilleni nostettiin painava tumma viitta. Aivan kuin olisin painunut lattian lävitse ja itkenyt hetken hänen suruaan. Se oli vielä niin tuoretta ja tukahduttavaa, että huusin selälläni lattialla,kunnes lopulta palauduin omaan suruuni ja huomasin lohdutuksekseni, että sehän on jo kevyt, siitähän onkin jo tuska lievittynyt.
Itkin edelleen ja näin omien menetyksieni kauneuden. Näin ja tunsin sen, miten suurta iloa ja valoa ne olivat ennen loppuaan. Koin sen, miten muistot ja tunteet muovautuvat.
Jos niitä ei olisi ollut, elämästäni olisi jäänyt paljon kauneutta pois. Jos niitä ei olisi ollut, elämästäni olisi jäänyt suuria tunteita pois.
Suruja ja menetyksiä ei voi verrata.
Surut ja menetykset ovat tuottaneet ensin jokaiselle kokijalleen iloa ja rakkautta.
Kyyneleet ovat surun pesuainetta takaisin iloon.
Pelottavat pimeät yöt, kuristavat tukahdutetut huudot, kun ääni on jo huudettu hiljaiseksi , ovat matkaa takaisin valoon ja rakkauteen.
Sillä ne ovat vielä olemassa.
Se mikä oli, ei koskaan katoa. Se mikä oli rakkautta, palaa surun jälkeen takaisin kauniina.
Elämän ja kuoleman väliin jää verho, mutta lopulta se on läpinäkyvä lohdutus, jota muistot kantaa, eikä se enää riko pienemmiksi palasiksi.
Lopulta elämä antaa särkyneelle mahdollisuuden kerätä muistojen murusia, joista riittää kiitollisuutta ja lohtua elämän jokaiseen päivään.
Voimia kaikille sureville tästä ikuisuuteen 🙏🏻❤️