Runon päivänä
Runon päivänä 21.03.22Pyyntöni minun, sinulle!
Älä hylkää minua, älä käännä selkää!
Juuri löysin sinut, aloin tutustumaan sinuun. Olit minulle tuntematon, mutta aavistin sinun olevan olemassa.
Tunnistin jokin selittämättömän puhuttelevan minua!
Kuvittelin tuntevani sinut. Havahduin kuitenkin siihen, että minulla oli ongelmia kanssasi.
Ongelmasi oli kätkettynä sisimpääni, joten se oli salattu. Herätit minut kuitenkin merkillisellä tavalla! Tuotit minulle tuskaa ja surua, vastoinkäymisiä ja ongelmia.
Ihmettelin kaikkea tätä. Miksi toimit näin?
Avasit minulle kuitenkin ymmärryksen.
Avasit itseäsi, sen verhoja, että aloin erottamaan varjoja valon saapuessa minuuteen. Näin pimeyteen, syntyi valoa, tuli muurien välistä kajastus ihana. Toit minulle tuskan, rakkauden, vihan ja rauhan maailman!
Edelleen kaipaan ja etsin sinua armaani, auttajani! Missä olet välillä, miksi suljet valon minulta? Onko mysteeri ratkeava tässä elämässä, vai? Sinun kosketuksesi oli niin hyväilevä, sielua koskettava. Balsamia haavoihin. Tästä vakuuttuneena lähdin etsimään sinua, opettajani. Tiedän, että ohjaat ja opastat. Autat ja avustat tiellä harhailevaa!
Astun tietä, ehkä epävarmoin askelin, mutta astun kuitenkin. Väistykööt pelko ja arkuus. Anna rohkeus ja tulisieluisuus rakkauteen.
Yritän hyväksyä sinut, vaikka välillä olen kriittinen ja julmakin. Yritän rakastaa sinua. Miksi hylkäisin minun oman, armaan läheisen? Päivän kirkkaus on noussut, varjot ja haamut kadonneet. On sota tantereeltani rauhoittunut, hurme huuruinen kuivunut. En taistele enää elämän virrassa sitä vastaan, vaan menen eläen elämän virrassa.
Onko nautinto sallittu, opinko väärin? Uskoinko opit itseäni ja sinua vastaan kääntäen? Olen solminut rauhan sinun kanssasi. En taistele itseäni , enkä elämääni vastaan. Hyväksyn sinut rakkaani. Toivon että olen
kanssasi yhtä, enkä kadota sinua!
Markku Haapalehto
URTS Kalliolahti