Omistamattomuus
Muistatko kokeneesi, että kehosi ymmärtää toista ihmistä? Kun jokusanoo jotakin, katsoo sinua tai kosketta? Aivan kuin palapelin palaset napsahtaisivat kohdilleen, että
olette yhdessä löytäneet jotain sellaista, mitä ei olisi yksin tapahtunut. Ja kaikki tuo syntyy järjen ulottumattomissa, tilassa jossa minun aistit, tai jokin vieläkin suurempi saa valita aidosti. Hetki voi tuntuvat jopa pelottavalta, epätodelliselta. Nämä kokemukset ovat aina pysähdyttäviä. Käännänkö selkäni, vai uskallanko astua kohti maailmankaikkeuden tarjoilemaa juhlahetkeä? Se on kuin ovi, jonka kautta kahdella ihmisellä on mahdollisuus astua samaan ykseyden tunteeseen. Joskus voi käydä niin, että toinen perääntyy, aika ei ole hänelle kypsä. Jotakin täytyy vielä työstää itsessä...
Kun on itsensä kanssa mieli tyhjänä, aistit avoimena läsnäolevassa hetkessä, voi tunnistaa voimauttavan täyttymyksen. Kun itse värähtelen ja lähetän rakkautta universumiin, voin tuntea, kuinka joku lataa omatkin soluni täyteen voimallista valoa! Minun ei tarvitse tietää rakkauden lähdettä tai lähettäjää. Riittää että koen.
Tuossa hetkessä on yhteys johonkin, jonnekin. Voimme kaikki lähettää ja vastaanottaa. (Voimme valita kanavaksi valon tai pimeyden. Saada takaisin sitä mitä itse lähettää.) Valmistella näin itseä mahdolliseen kohtaamiseen myös fyysisesti toisen kanssa.
Jos ja kun tuon täyttymyksen tunteen kokee fyysisesti, toisen elollisen kanssa, se on kuin ylimääräinen lahja elämältä.
Se hetki, kun on yhtä aikaa tuon ykseyden meren äärellä. Pisarat, jotka ovat kohdanneet, voivat sulautua toisiinsa ja antautua maailmankaikkeuden rakkaudelliseen mereen, jossa lopulta kaikki on yhtä.
Olisiko suurinta rakkautta
oppia rakastamaan niin, ettei haluaisi omistaa ketään, eikä mitään?
Että oppisi nauttimaan hetkestä ja päästämään siitä myös irti, kuitenkaan menettämättä sitä.
Että ei jäisi kiinni menneisyyden tukahduttavaan kaipaukseen. Että ei kokisi luopumista menetyksenä. Että näkisi senkin hetken lahjana,jos ja kun toinen valitsee astua pois yhteisestä huoneesta. Että itsellä riittäisi voimaa rakastaa jokaista toisen valintaa osana hänen kasvumatkaa. Jotta minä voisin kokea tuota samaa lempeyttä häneltä, kun haluan itse päästää irti.
Luonnossakin kaikki tapahtuu, kun aika on kypsä. Myös kuolema.
On ihanaa kypsyä kanssasi ja ymmärtää myös irtipäästämisen voima.
Olla aidosti minä, läsnä ja yhteydessä tässä hetkessä.
Kiitos, että olet mukana, maailmankaikkeuden järjestämällä matkalla. ❤️
30.6.2022 Päivi